Sepon lentävä sirkus

Sepon blogi

Kirjoittelen blogia aina kun kiireet antaa myöden. Aihe on pääasiassa ravinto, mutta myös yhteiskunnallinen tai päivän polttava asia.

Cocolandiasta hyvää kesää

Heippa vaan kaikille, on ollut aika saamatonta bloggailua. sairaslomalla ollut koiran koulutusta ja muuttotouhua, pari pientä sanaa mutta ajallisesti sisältää sitten kaiken.

Coco saapui suomeen pääsiäispyhien alla ja ensikosketus uuteen kotimaahan oli varmasti kamala, sillä Helsinki-Vantaa oli niin täynnä väkeä että vaikka työkseni siellä paljon vierailin niin tuollaista väenpaljoutta olen nähnyt todella harvoin ja vielä kun remontit sulkivat paikkoja että itsekkin oli hukassa niin kun otin Cocon kuljetusboxista niin koira meni aivan paniikkiin ja pysäköi jalkojen väliin (josta muuten tuli alkupäivien suosituin paikka) eikä ollut muuta ratkaisua kun laittaa tyttö takaisin boxiin ja sitten autolle joka oli jo kadoksissa mutta löytyi se viimein. Seuraava ongelma olikin sitten boxi joka ei farmari toiotaan sopinutkaan ja siinä sitten aikamoisen työn jälkeen koira ulos boxista ja takapenkille, työkalua ei ollut boxia "halkaista" kun ovat lennoilla nippusiteillä varmistettuja, niinpä kikkailin boxin kyytiin, jossain ihmeasennossa se sisään meni.

Sitten kohti Jyväskylää ja pausseja niin usein kun pystyi mutta koira ei autosta ulos tullut eikä edes vettä juonut. Sitten perillä oli otettava tyttö väkisin autosta kun ei suostunut vieläkään ulos tulemaan. Seuraava ongelma oli rappuset joita koira ei ylös kiivennyt, ei kyllä alaskaan, ja kantamaan jouduin. Onneksi sentään asuin ensimmäisessä kerroksessa ja rappusiakin vain puoli kerrosta, sillä painoi tuo tarpeeksi jo siihenkin. Onneksi sitten muutaman päivän kantamisen jälkeen Coco jo kiipesi portaat itse.

Olin pyytänyt työkaveriani pitämään vahtia kun palautin vuokra-auton ja tyttö oli maannut eteisessä oven edessä koko ajan kun olin poissa. Ja kun palasin niin kiitokseksi tyttö rojautti kunnon "rieskat" keskelle lattiaa ja kaverini pakeni parvekkeelle karkuun yökötellen. Sitten kun lattia oli siivottu niin siihen olikin hyvä laskea pissat, eihän sitä likaiselle lattialle. Molemmissa tapauksissa "luin lakia" enkä tiedä johtuiko siitä mutta se oli ainoa kerta kun kiinteämpää tavaraa lattialle tuli, lirujen kanssakin, ne pikkuhiljaa vähenivät mutta kokonaan niistä ei päästy sillä tyttö laskee ilopissat vieläkin lattialle, tosin enää pieniä liruja, eikä nyt muutettuamme uuteen asuntoon ole tullut kun kerran pienen pieni ilopissa. siihenkin auttoi se ettei itse reagoinut asiaan mitenkään vaan pyyhkiessä pissoja jutusteli samalla että elä välitä, et sinä tätä tahalleen tee. Lisäksi vanhassa soitteessa koiralla oli tapana, jota en tullut käsittämään, juosta ulkoa tullessa sängyn alle eikä tullut sieltä millään konstilla ennen kun itse niin päätti, tuokin tapa hiipui täällä uudessa asunnossa eikä enää sängyn alle juokse vaan kevelee rauhallisesti ja katselee hetken että meniskö mutta ei sitten mene.

Tyttö sai sitten nimekseen Coco, tarjosin kolmea nimeä ja Cocon kohdalla tuo tuli halimaan niin päättelin että hän valitsi sitten tuon. Sitten kun Coco mielestäni oli kotoutunut niin aloimme koulutuksen alkeita, alussahan Coco pelkäsi varjoaankin ja viihtyi, kuten sanottu, suurimman osan ajasta jalkojeni välissä. Piti sanomani että sisäsiistiksi hän oppi todella nopeasti. Aloitimme perusasioilla tietenkin ja pian huomasin että Coco on todella innokas oppimaan ts. miellyttämään ja homma eteni salamavauhtia. Minun piti tehdä edistymisestä vlogia mutta se osoittaui mahdottomaksi kun tyttö on niin vilkas ettei kättä jäänyt vapaaksi kuvaamiseen, ostin sitten kiinasta bodycamin kun halvalla sain, enkä (ehkä juuri siksi kun sain halvalla) saa sitä toimimaan, ääntä nauhoittaa mutta ei kuvaa. Siksi vlogit on jääneet tekemättä ja harmittaa vähän.

Tällä hetkellä Cocolla on hallussa perusasioiden lisäksi esineen kantaminen, jättäminen. Osaa odottaa komennosta istuen ja maaten. Omaa esinettä hakee ja juuri harjoitellaan löydön ilmaisemista ilman että nappaa esinettä kantoon. Meillä on maastossa lievä ongelma siinä että seudulla on valtava citykani populaatio ja kun Cocon nokkaan tarttuu tuoksu jo pelkästä jäljestä niin muu on sivuseikka, tytön metsästysvaisto on huumaava ja jos vielä kani sattuu näkösälle niin Coco saa valtavan kiihkon päälle. Ollaan koitettu etsiä paikkaa missä ei ehkä olisi niin paljon riistaa mutta kun ei tunne oikein seutua.  

Koirapuistossa Coco viettää n. tunnin päivässä, on aika must to do sillä Cocolla on niin paljon virtaa että sitä ei pelkällä kävelylenkillä kuluteta, likka on saanut siellä hyviä leikkikavereita joiden kanssa juosta. Coco on hyvin sosiaalinen mutta myös todella varuillaan ja varauksellinen uuden kaverin edessä. Mutta jos isojen puolella ei ole juoksukaveria niin menee pienten puolen aidan viereen haastamaan ja monasti juoksevat sitten jonkin pienen koiran kanssa aita välissä :) Täällä ei muuten, huolimatta että säännöt lukee taulussa, ole oikein hallussa tietyt perusasiat, Helsingissä aikanaa oli todella tarkkaa että koiralla ei ollut edes pantaa kun tulee puistoon, täällä sen sijaan tuodaan/viedään koira useasti remmissä ja kun tiedetään että remmi vääristää koiran maailman kun siellä hihnan päässä on isäntä/emäntä ja kamala voima, minkä usein tuolla puistossa myös näkee tapahtuvan niin tekisi mieli monta kertaa sanoa että jospa lukisit nuo säännöt ihan ajatuksen kanssa. Toinen asia tuolla on lelut. Luulisi että järki jo sanoo että matsi siitä tulee kun koira vahtii omaansa mutta ei, joka ikinen päivä siellä pallo tai frisbee on. Coco on siitä kiva kun se esineen saa niin se repii sen palasiksi, jouduin muuten itsekkin etsimään lelun joka säilyy kauemmin kun 5 minuuttia ehjänä :)

Koskaan ei saisi entiseen verrata niinpä sanon että Coco on vähintään samalla viivalla aiempien koirien kanssa. Vaikka tällä hetkellä on nulikka-ikä pahimmillaan niin todella pienet oireet siitä on näkyvissä, tiukka komento...viimeistään kolmannella kerralla...sammuttaa uhmailun ja likka palaa ruotuun. Cocoa pitää muutenkin komentaa suht pehmeästi, ns. yhteistyö hengessä, turha tiukkuus saa Cocon lukkoon. oli aika opetteleminen itselläkin ihan uuteen metodiin mutta näin me opiskellaan molemmat uutta. Täällä uudessa asunnossa tyttö on alkanut vahtimaan ihan erilailla kun vanhassa, kun vaan liikettä kuuluu, niin porrastasanteella tai alhaalla kadulla niin mahtava hiljainen murina kumpuaa koiran rinnasta. Cocohan ei juuri hauku, no koirapuistossa kun joku urkki yrittää hypätä selkään niin Coco antaa kyytiä ja hymyilee kauniisti ja haukkuu. Minua kun haastaa leikkiin, yleensä 9 jälkeen illalla, niin haukahtaa kerran, ei muuta. iloinen ja ylpeä olen myös siitä että kun olen poissa, kaupassa tai bänditreeneissä, niin koskaan ei Coco ole minkäänlaista tuhoa tehnyt, yhtä koristetyynyä hän purkaa mutta sen onkin ominut itselleen ja tekee sen minun ollessa kotona, eikä nykyään siihenkään juuri kajoa, Cocolla on nyt todella mieleinen aktivointilelu johon saa laitettua namipaloja kätköön mutta Coco ei niitäkään siihen vaadi, on kivempaa kun niitä laitetaan harvemmin.

Cocolandia toivottaa loistavaa kesän jatkoa kaikille ja kaikkialle, tätä kirjoittaessa ilmatieteenlaitos ennustaa lämpöaallon hiipivän suomea kohti, ei olisi yhtään huono asia mutta niin tai näin, nautitaan vuodenajasta!

Nikke&Nekku